Alkuun hieman unelmoitavaa.Tänään asiat tuntuivat aluksi onnistuvan. Minulla oli koe, jossa pelkäsin epäonnistuvani täysin, tullen kuitenkin kokeesta hymy huulillani ja melko varma, että numero olisi ainakin yhdeksän. Kouluruokailu onnistui hyvin, söin todella paljon salaattia ja sopivasti (äärettömän hyvää) kasvisurokaa. Koulusta kotiin tullessani päätin käydä miehellä. Ja muistakaa ero, mies on nykyinen ihan mukiinmenevä poikaystäväkanditaatti ja sitten taas Mies on ääliö, joka aiheuttaa minulle edelleen käsittämättömästi tuskaa. Mutta kuitenkin, menin käymään miehellä, koska hän oli lähdössä viikonlopuksi kotikaupunkiinsa. Päädyimme niin sanoakseni peittojen alle, olemme kuitenkin jo niin läheisiä, ettei tämä ole mikään kerran juttu jos sitä ajattelette, lähempänä seurustelua kuin mitään muuta tällä hetkellä. Mutta mitä kävikään.. Eiköhän jollain käsittämättömällä tavalla kortsu lipsahtanut pois paikoiltaan! Lopetimme heti, mutta silti, entä jos kuitenkin..? En olisi tarvinnut yhtään stressin aihetta enää, aamulla painoni oli 71,8kg ja olin varma, että tästä suuta olisi vain alaspäin ja kohta painaisin vähemmän kuin pitkään aikaan, pääsisin alle 71 kilon. Mutta tuollainen määrä stressia aiheutti heti ahmimiskohtauksen kotona. Söin aivan hirveästi.. Onneksi kuitenkin sain oksennettua. Sain oksennettua ehkä jopa paremmin kuin normaalisti, ainakin tuntui siltä, että en ole ennen saanut näin hyvin kaikkea pois ja olo oli siis oksentaessa äärettömän tukala, tuntui että pyörtyisin siihen paikkaan - eli ilmeisesti sain paljon ulos. Toivottavasti en nyt lihoisi, vaan hyvä linja jatkuisi, toivon sitä niin paljon!
Ja entä mitä teen nyt? Lähdenkö kaupunkiin hakemaan jälkiehkäisyn, ihan vain varmuuden vuoksi, vai odotanko menkkoja? mies kuitenkin sanoi ettei todellakaan ollut tullut ja mielestään keskeytti heti kun tunsi kortsun lähteneen. En sitten tiedä, riskeeraanko ja odotan mitä käy, vai käynkö hakemassa jälkiehkäisyn. Hän kuitenkin lupasi ehdottomasti maksaa pillerit jos niin päätän, vaikkei uskonut että olisin että tulisin raskaaksi. Kiltisti ajateltu, tosin ei ole oikeudenmukaista, että hän tuntisi tapahtuneesta syyllisyyttä, joten aijon maksaa pillerit itse, jos jostain löydän rahaa.
Mutta ainakin nyt parrikaadit uudelleen pystyyn, tapahtuu sitten mitä tahansa niin lihota ei saa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti