One step up, ten down.

Tänään oli jännä päivä. Tai valotan ensin vähän edellisiä päiviä. Olen ollut välillä jopa jotain iloisen suuntaan ja olen miettinyt muutakin kuin syömistä. Miksi? Koska tapasin mukavan miehen. Vaikka ensin puolittain mielessäni päätin että hän tulisi olemaan vain kaveri, niin asiat kuitenkin muuttuivat yhtäkkiä siihen suuntaan, että miehestä tulisikin jotain enemmän. Hän on mukava ja erityisesti huomaavainen! Edellinen Mies ei todellakaan sitä ollut.. Mutta tästä päästäänkin sitten tähän edelliseen Mieheen.

Tai edetään aikajärjestyksessä. Kouluun mennessäni saan soiton äidiltäni. Isäni on viety taas sairaalaan, hänellä epäillään tulleen sama kohtaus kuin reilu vuosi sitten, joka johtaa muistaakseni ainakin reilusti yli 80% kuolemaan. Melkein koko loppu joukolle tuleekin sitten pysyviä vammoja ja vaurioita ja aivan parin prosentin porukalle tästä ei jää mitään jälkeä. Isäni oli ensimmäisellä kerralla todella onnekas, hän kuului siihen parin prosentin onnelliseen vähemmistöön. Entä tällä kertaa? Saa nähdä.

Olin kuitenkin koko päivän koulussa välillä paeten vessaan itkemään ja kyyneleet pyyhittyäni takaisin ihmisten ilmoille yrittäen olla mahdollisimman tyyni, siinä välillä onnistuen. Koulun jälkeen kävin sairaalassa katsomassa isääni, jotta en sattuisi sinne samaan aikaan äitini kanssa. Isäni makasi sängyssä taas kuin vihannes, ainoa mikä kieli elämästä oli kone, jonka näyttö paljasti sykkeen yms. Tullessani sairaalasta "hyvä" ystäväni, joka tiesi täysin kuinka heikossa tilassa olen, lähetti muutaman tekstarin. Ne koskivat Miestä. Hän kertoi puhuneensa erään puolituttunsa kanssa, tiedämme (minä ja tämä puolituttu) toisemme nimeltä ja ulkonäöltä, ja he olivat tulleet puhuneeksi Miehestä, koska puolituttu käy samaa koulua ja koulutuslinjaa Miehen kanssa. He olivat kuulemma erittäin hyviä tuttuja ja tämä puolituttu pystyi kuvailemaan Miehen asunnonkin tarkasti. "Hyvä" ystäväni kysyi tiesikö puolituttu Miehen ja minun seurustelleen. Hän sanoi tietävänsä ja naurahteli kuulemma siihen päälle.. Tästä alkoi heti alkuun kurkkuani kuristaa voimakkaammin, mitä kaikkea Mies oli puhunut minusta tytölle! Loppujen lopuksi "hyvän" ystäväni viestit vihjailivat, että Mies oli ilmeisesti pettänyt minua puolitutun kanssa meidän vielä seurustellessamme! En kestänyt tätä tietoa, uskokaa tai älkää, mutta se tuntui vielä pahemmalta kuin isäni tila..

Tässä vaiheessa varmaan ymmärrätte, että minulla on vielä erittäin voimakkaita tunteita Mieheen, vaikka yritän päivittäin tolkuttaa itselleni kuinka kusipää ja täysidiootti hän on.

Nyt sitten mietinkin pettämisen lisäksi puolitutun nauruskelua.. Ilmeisesti Mies on kertonut kuinka tasapainoton, idiootti, lapsellinen, typerä ja mielisairas olen. Hienoa! Tätähän minä tarvitsinkin. Puolituttu harrastaa samaa urheilulajia kuin minä, jutut leviävät pienessä yhteisössä kulovalkean tavoin. Eivätköhän kohta kaikki tiedä että olen se tyttö, joka ei hallitse syömistään ja on muodoton pallo, joka oksentelee, on todellä ällöttävä.


Tiedättekö, tänään tuntuu pahalta. Tänään tuntuu todella pahalta. Miksi "hyvän" ystäväni piti tehdä tämä minulle, miksi juuri tänään kun sain muutenkin kuulla, että isäni saattaa kuolla.. Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, etten pidäkkään tästä "hyvästä" ystävästäni, hän on kovin itsekeskeinen ja ylimielinen. Ja tekee tuollaisia asioita minulle, oliko tuo aivan tarpeellista taas! En halua syödä, toisaalta haluan ahmia kaiken. Onneksi tänään syöminen sentään on hallinnassa. Nyt on kyllä pakko laihtua! Haluan päästä näyttämään Miehelle kuinka kaunis olen laihana! Ja että todellakin pystyn siihen, pystyn laihduttamaan, pystyn olemaan hyvä!

Äh, toisaalta, ketä yritän taas vakuutella.. Eiköhän tässä kuopassa olla jo niin syvällä ettei pystysuoria seinämiä pitkin ylös pääse.