Pahoittelen pitkää poissa oloani ja myös tälläkin kertaa lyhyeksi jäävää kirjoitustani. Välillä tuntui että kaikki onnistuisi, laihtuisin ja vaikka mitä. Painon sain laskettua 69 kiloon jne. Mutta nyt on taas päivä jolloin haluan viiltää haavat käteen ja oikeastaan kuolla. Tuntuu siis melko paskalta.
En tiedä millä tästä pääsisi, lääkkeillä? Hoidossa minua ollaan vain passittamassa ravitsemusterapeutille, en minä sellaiselle halua! Se on turhaa paskanjauhantaa. Tiedän äärimmäisen hyvin kuinka tulisi syödä, en vain PYSTY siihen! Suututtaa tuokin. Mikseivät vain voi päästää psykiatrille määrätä pillereitä ja katsotaan mitä käy. Jos se auttaisi ja selviäisin. Koska muuten en selviä.
Olen jo kaksi pitkää vuotta sinnitellyt näiden hirveiden tunteiden vallassa, elämä on mennyt yhdeksi lankakeräksi, joka on joutunut kissan kynsiin (kissan omistajat tietävät ettei se sen jälkeen oikein ole enää käyttökelpoinen vaan täystuho ja sotkukasa). En todellakaan pysty elämään uutta vuotta tämän mielenterveydenhäiriön vallassa. Se tappaa minut. En kestä sitä. Vuosi on todella pitkä aika, kestänkö oikeastaan edes puolta vuotta? Tuskaa. Liian vaikeaa. Tuntea olevansa täysi nolla, hyödytön, tulevaisuudeton ja LÄSKI.
Ja entäpä mies.. Millon saan tilaisuuteni näyttää hänelle kuinka surkea ja idiootti hän on? Milloin tulee takaisin maksun aika? Näillä kiloilla ei ikinä. Enkä pysty jatkamaan elämääni täydellisesti eteenpäin jolle ole saanut antaa hänelle takaisin sitä mitä hän teki minulle.
Jep jep, olen siis surkea ja nolla. Yritän päivä toisena jälkeen vakuutella itselleni jotain muuta, mutta lopulta kuitenkin tulee se päivä, joka murtaa minut, joka kertoo kuinka surkea ruoan orja olen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Totta kai voit pitää blogini listoillasi!
On ikävä lukea, että koet elämäsi tällä hetkellä noin. Tuntuu vain pahalta puolestasi. Itselläni on nyt kauhea into päällä. Taidan voida nujertaa ongelmani.
Mutta et sinä ole nolla. Olet vain eksynyt pahasti, kuten minäkin vielä vain vähän aikaa sitten. Mutta voit vielä kerran löytää takaisin sille oikealle tielle. Voimia sinulle!
oi yllätyin ihan. oon tsekannu sun blogia usein, mut ei ole uusia postauksia näkynyt..kiva kuulla jotain sinusta! toivoisin vain että se jokin olisi hyvää. voimia sinulle nainen!
mulla on mennyt välillä hyvin, välillä huonosti. päätin jo olla kirjoittamatta koko blogia ja poistin kaikki luonnoksetkin, mutta viikonloppuna pääsin taas uuteen alkuun. oksensin tänään (siis eilen;) elämäni ensimmäistä kertaa, tuntui sen jälkeen yllättävän hyvältä (oli ihan kauhee olo aamulla) en tosin aio ruveta oksentaa yhtään enempää. ei oo mun juttu.
NYT on pakko laittaa tää elämä uuteen uskoon. En haluu olla enää läski. Saamaton. Mieluummin oisin anorektikko. Mutta tavoitteena on nyt vaan päästä hyvään alkuun laihduttamisessa.
hei haluaisitko kenties vaihtaa s-postiosotteita? (kiitos muuten siitä tarjouksesta jättää "yhdessä" ahmiminen väliin, en vain tainnut jaksaa. anteeksi etten edes vastaillut.)
voih, olisin niin kovasti toivonut, että seuraavan kerran kun me kuullaan sinusta, me kuultaisiin hyviä uutisia. :s
olen veri sori kun en ole vieläkään mailannut sinulle, vaikka niin sanoin (jos edet olet halunnut että teen koko asiaa), sillä kirjoitin kaksisivuisen meilin sulle wordiin, eikä tohon paskapostiin pysty kopioimaan mitään, enkä ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa uutta juttua.
mutta hei. eipä täälläkään hyvin mee. sairaslomaa ja takana on jo kolmen kuukauden treenitauko. hiphei!
~ blair
heipsistä taasen typykkä. :)
typerää kun tunnet olosi niin voimattomaksi, etkä ole saanut vieläkään kunnon apua. itse epäilen vahvasti että nämä apinat joissain helvetin johtopallilla käyttää kuntien/valtion terveydenhoitorahoja jonnekkin aivan muualle kuin pitäisi, jotenka siksi meidän "herkkien" ihmisten on vaikeuksia saada tarvitsemaamme apua.
ehdottaisin että menet esim. terveyskeskukseen puhumaan tuntemuksistasi ja sanot sille idioottille (jos se ohjaa revitsemusterapuetille) sen mitä tuohon kirjoititkin. kyllä mun käsittääkseni niille ihmisillä on oikeus ja velvollisuus ohjata sut jonnekkin, jossa saisit itsesi kuntoon. oli se sitten osastoa saatika vain terapiaa. missä päin muuten asustat?
Heippa,
satuin eksymään sun blogille ja toivoisin sulle jaksamisia taistelussas. Oon itse sairastanut 13-vuotiaasta asti anoreksiaa/bulimiaa ja nyt vasta 20-vuotiaana voin sanoa, että olen pääsemässä kunnolla irti sairaudesta. Mulla auttoi paranemisessa ja muidenkin ongelmien esim. masennuksesta yli pääsemisessä ongelmien listaaminen ja niiden laittaminen tärkeysjärjestykseen. Mun piti vaan lopulta tajuta että mun paraneminen on loppupelissä vaan musta itsestäni kiinni eikä kenestäkään muusta. Taustatueksi paranemiselle mä sain lääkityksen ja säännölliset käynnit juttelemassa psykologisellaosastolla.
Onko sulla elämässäs jotain asiaa josta sä todella nautit, esimerkiksi tämä sun kuntoilu? Yritä löytää pienistä jutuista piristystä ja älä hauku itseäsi.
Mä elän nykyään päivä kerrallaan ja yritän välttää kompasuskiviä, jotka voisi masentaa mua.
snowangel: olisi mukava mailailla kanssasi, oma osoitteeni on vanillaflakes@gmail.com Voisitko sinä aloittaa mailaamisen? :)
blair: olen jo pitkään halunnut kuulla sinusta tai lukea blogiasi, voisitko laittaa minulle mailia myös?
kookoskahvi: Tällä hetkellä asun pääasiassa Jyväskylässä. Hei muuten, sattuuko kukaan sh-ihminen olemaan Jyväskylästä päin?
Ja kiitos viimeiselle anonyymille, viestissäsi oli asiaa. Toivottavasti selviät ilman kriisejä ja elämäsi pääsisi kunnolla ja lopullisesti raiteilleen.
Lähetä kommentti