droplet

Hain sitten jälkiehkäisyn. Menin nolona apteekkiin odottaen vanhoilta tädeiltä järkyttävän pitkää saarnaa kuinka nykynuoriso ei huolehdi ehkäisystä ja mietin jo mielessäni kuinka selitän ettei vika ollut etteikö ehkäisyä olisi käytetty.. Ja kuinka tietysti tämä olisi tapahtunut monen vuoden seurustelusuhteessa jne. Kuitenkin kun astuin apteekkiin niin ensimmäinen täti tuli vastaan ja kysyi iloisesti kuinka voisi auttaa. Hiljaa sopersin että jälkiehkäisyä tarvitsisin ja täti ystävällisesti kertoi minulle että minun tulisi mennä jonottamaan tuohon jonoon ja kertoa asiani siellä. Olin ihmeissäni tädin ystävällisyydestä, mutta vajosin nopeasti takaisin kurjuuteen kun näin naisen, jonka pitäisi palvella minua. Hän oli vanha, eli saarna ja syytökset tulisivat varmasti! Mutta mitä, hänkin käyttäytyi äärimmäisen ystävällisesti ja asiallisesti! Olin ihmeissäni, näinkö helppoa tämä onkin. Kotona otin pillerin ja sitten kaikki olikin ohi, helppoa! Ihanaa ettei elämääni yritetty vaikeuttaa lisää.

Eli kaikki jotka epäilevät pitäisikö hakea jälkiehkäisy vai ei, niin minun puolestani hakekaa ihmeessa! Älkää kärsikö ajatuskierteessä "mitä jos.." vaan hoitakaa asia pois päiväjärjestyksestä, se on niin vaivatonta. Kuitenkaan en todellakaan kehota jättämään ehkäisyä pois, vaan tarkoitan että jälkiehkäisy on äärimmäisen hyvä vahingon sattuessa.

Nyt on kuitenkin pari päivää aivan typerästi, olen syönyt liikaa. En ahminut törkeästi, mutta vähän liikaa kuitenkin. Ja nytkin tekisi mieli mennä syömään, järjettömän paljon. Lisäksi olisi pitänyt alkaa perjantaina lukemaan maanantaina olevaan kokeeseen, enkä ole edes aloittanut! Ja koe on vielä aineesta, jonka olin ajatellut kirjoittaa.. Joo terve. Ei tässä muuta enää voi sanoa.

Onneksi en kuitenkaan ole vain maannut x:nä selällään läskistelemässä, vaan olen siivonnut huoneeni, kaappini ja poistanut vaatteet, joita en enää käytä (jos olisitte nähneet kuinka järkyttävään kuntoon olin huoneeni päästänyt niin ymmärtäisitte kuinka suuri työ se oli ;D). Lisäksi sain maalattua ison huoneen seinät talomme alakerrassa, saan oman huoneeni siihen! Vihdoinkin isompi huone ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Ei vaan, huijasin. Ennen kaikkea kaukana keittiöstä.

Ajattelin kertoa miehelle tässä lähiaikoina ongelmistani. Sillä en koe reiluksi että käyttäydyin välillä todella kummallisesti ja hän luulee, että on itse tehnyt jotain väärin. Ja parempi hänen on tietää ettei kuvittele minusta liikoja ja ehdi jopa rakastua tai mitään pienempääkään.. Sillä kokisin, että huijaisin häntä. Olen alhainen olio, sillä minulla on syömishäiriö. Oksennan, itken vähän väliä turhista asioista, olen ahdistunut. Ei hänen tarvitse sitoutua katsomaan minua päivästä toiseen jollei tiedä mitä saa. Ajattelin esittää asian niin, että annan hänelle mahdollisuuden lähteä kaikesta tästä pois heti jos haluaa. En loukkannu, hän saa lähteä ihan täysin heti jos haluaa, ilman mitään seuraamuksia.

Saahan viallisen tuotteenkin palauttaa kauppaan.