Kaipaan niin paljon entistä. Sitä omaa, oikeaa ja iloista minääni. Ja sitä mihin kaikkeen se pystyi. Hyvä urheilussa, kympin oppilas, hyvä ystävä, vanhempiensa odotukset täyttävä lapsi, muiden ihmisten edessä kelvollinen ihminen..
Paino aiheuttaa ongelmani, sillä laihana ongelmat pystyi selvittämään. Kun ei ollut omia ongelmia oli aikaa kuunnella ystäviään, auttaa heitä ja pitää heidän kanssaan hauskaa. Oli mahdollista olla täydellinen ystävä. Tiedän olevani perfektionisti ja minua häiritsee paljon jollen ole hoitanut kaikkia asioitani, kuten nyt. Se vain lisää entisestään stressiä, oli hoitamaton asia sitten huoneen siivoaminen tai opintojen suorittaminen.
Olin viisi ja puoli päivää kuivilla. Kaikki sujui taas, olin aidosti iloinenkin hetkellisesti. Tyhjällä vatsalla reenaaminen tuntui hyvältä, ei ollut niin painava olo. Energiat tietysti loppuivat pitkässä reenissä, mutta sinnittelin loppuun asti. Kolmen päivän leiri sujui hyvin, kunnes viimeisen reenin jälkeen tulin kotiin. Äitini oli tehnyt pizzaa ja ruokakaupassa oli käyty ja sieltä mukana tuotu mitä ihanimpia herkkuja. Yritin vastustaa, mutten enää pystynytkään, ahmin. Tuli seuraava päivä ja verensokerin heitellessä oli kahta vaikeampi syödä oikein, joten ahmin. Entä nyt tämä kolmas päivä? Luovutin suosiolla, ahmin. Eilen oksensin yhden ahmimiskerran jälkeen, mutta sitten jätin senkin, en jaksanut, ahmin vain. Nyt voin erittäin huonosti, sekä fyysisesti että henkisesti. Joulun aikaiset ajatukset palasivat takaisin, siitä en vielä olekaan tainnut kirjoittaa.
Olin silloin erittäin lähellä reunaa. Joulun olin pohjalla, olin kännissä perheen yhteisessä joulupöydässä ja uuden vuoden jälkeen itkin enemmän kuin aikoihin. Silloin illalla vieressäni pöydällä oli myös kasa erilaisia kolmiolääkkeitä, jotka ajattelin ottavani. Puhelinsoitto keskeytti kuitenkin kaiken ja päätin sen jälkeen yrittää vielä, koska minun oli joka tapauksessa odotettava seuraavaan päivään jotta voisin puhua erään minulle tärkeän miehen kanssa, selvittää mikä meidän tilanteemme on. No tulos siitä oli ettei meillä mitään tilannetta ole. Ja miksi ei? Olen tasapainoton. Ja se mitä hän ei sanonut, mutta minkä itse tiedän, olen läski. Yritin sen jälkeen tosissani saada itseni kuntoon, viisi onnistunutta päivää, mutta nyt.. Back to square one.
En tiedä kuinka jatkaisin tästä. Koulussa en ole käynyt. Sain juuri valmentajalta harjoitusohjelman, jota pitäisi alkaa toteuttamaan, mutta en saa mistään tarpeeksi motivaatiota tehdäkseni sen. Voin vain huonosti, koska vatsani on halkeamaisillaan ruuasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
hmm ei mulle oo tullu mailia? pistitkö sen tohon väärään jonka laitoin ensin :D eli ossa on zaraliini@windowslive.com
t. blair
ps. koita jaksaa ja ryhdistäytyä !
Kyllä sen mielestäni oikeaan laitoin.. Noh laitoin uudestaan, toivottavasti tuli perille! Mutta kuitenkin sitä siinä oli että haluaisin alkaa lukemaan blogiasi. :)
Älä luovuta. Mää uskon, että sää pystyt siihen! Susta tulee viälä se sama ilonen ihminen mikä olit.
Muista, sää oot paras.
Hei, oon itsekin ruoan kanssa taisteleva, mut painossa ei yleensä tapahdu hirveitä heilahduksia (sitten kun alkaa nousta, alkaa ällöttää ja saan pienellä aikavälillä tiputettua takaisin). Mun neuvoni kokemuksen pohjalta on, että koita olla jojoilematta syömisen kanssa noin paljon. Eli ennenkaikkea älä pidä semmoisia päiviä, jolloin syöt ihan liian vähän ja on nälkä! Silloin syöt helposti liikaa seuraavina päivinä, kun elimistö luulee, että nyt ruokaa on vähän saatavilla ja pitää syödä kaikki minkä löytää. Ja herkemmin samasta syystä muuttaa sen suoraan rasvaksi 'varastoon'!
Toinen asia, jota juuri yritän itsekin oppia, on, että ruoka ei ole vihollinen, vaan että ihmisen pitää oikeasti syödä. Kannattaa syödä monipuolisesti ja riittävästi ihan oikeaa ruokaa (välttää sekä roskaruokaa että kevytsuperhypertuotteita). Ruoasta pitää tulla kaikinpuolin hyvä olo - maha sopivan täynnä, hyvänmakuista ja nautinnollista, ja samalla hyvä mieli kun söi oikein ja ravitsevasti. Pitää syödä myös niitä herkkuja välillä! Jos vain ajattelee, että en saa syödä sitä ja tätä, tekee koko ajan mieli niitä kiellettyjä asioita. Jos saa syödä ihan mitä vaan, ei kohta tee enää edes mieli sitä huonoa ruokaa.
Toivottavasti ei kuulosta tylsältä saarnaamiselta, eksyin vaan sattumalta blogiisi ja tarkoitus oli auttaa ja kertoa että täällä on muitakin. :) Tsemppiä ja jaksamista! Toivoisin, ettet haluaisi olla hirmu laiha, vaan mielummin mukavan normaalipainoinen (ne on sitä paitsi oikeasti terveempiä ja seksikkäämpiä).
Lähetä kommentti